Varokaa tarinoita vääriä

Kaikesta mitä kertoa saattaa
On tarina olemassa
Mutta varokaa
Ei tarina aina kaikkea oikealla tavalla kerrokkaan
Valehtelee vaan
Sanoo, mitä mielensä halajaa
Varokaa

Minä

Minä olin kaikkea mitä saatoit kuvitella

Mutta kun mielesi synkistyi

Katkesi kaunis ajatuksen säie

Minä katosin

Kuolin

Kuten joka kerta aamun ja yön taitteessa

Sillä unet ovat ihmisten mielen valoa

Vain pieniä lyhtyjä

Keskellä kaikkea pimeyttä

Karhulankaa

Kun karhunlangalla suu kiinni pääteltiin

Tuli hiljaisuudesta huume

Toinen luonto

Omanlaisensa kuume

Kaikkea

Mitä saattoi toivoa

Minulla oli voimia

Valoa

Rakkautta

Toivoa

Olin koukussa

Siihen, mitä monet vihaavat eniten maailmassa

Sadistinen nuori ihminen

Olen oppinut vihaamaan toisia kuten itseäni

On suuni ommeltu kiinni karhunlangalla

En ole puhunut viikkoon

Olen vain yksi sadistinen nuori ihminen

Kaikki tämä

Koska en vain jaksaisi kaikkea mitä tulvii kehooni sisään sen ikkunoista

Minun kehossani on nyt hyvin likaiset ikkunat

Nuku alla kudotun salaisuuden

Jossakin on paikka

Paikka jossa salaisuudet suljetaan sinetein kirjekuoriin

Sinetin voin sulattaa

Salaisuuteen kurkistaa

Lukea rivien välistä totuudet

Kertoa syvimpiä koukero kirjaimia kaikille

Sanoa

Että tää on väärin

Ei sua saa pelottaa

Olet aivan liian heikko

Salaisuuden pois muilta sulkemaan

Salaisuuden voi kutoa

Peitoksi sulle

Voit maata alla sen

Olla joku toinen muille

Nuku sen alla

Alla kudotun salaisuuden

Alla meren

Ikuisten sinettikirjeiden

Metsässä tytär sairastuu

Luulin eläväni utopiaa
Luulin kasvaneeni metsässä
Ajattelin, että ihmiset ovat aina hyviä
Yksin itki kuu, metsässä tytär sairastuu, meren sumusta saa surmansa kukin
Ahdinparrassa on jo harmaita haivenia
Ja metsän nukka hukkuu mullattuun maahan
Suorastaan naurattaa
Miten tätä maata oikein kohdellaan

Kauniina päivinä

Kauniina päivinä
Minä keinun taivaan sinessä
Roikun pilvestä rautakenttingillä
Minä syön ajatuksia
Juon unistanne
Nauran teille tuulen ja varjon puun alle
Kauniina päivinä