Metsässä tytär sairastuu

Luulin eläväni utopiaa
Luulin kasvaneeni metsässä
Ajattelin, että ihmiset ovat aina hyviä
Yksin itki kuu, metsässä tytär sairastuu, meren sumusta saa surmansa kukin
Ahdinparrassa on jo harmaita haivenia
Ja metsän nukka hukkuu mullattuun maahan
Suorastaan naurattaa
Miten tätä maata oikein kohdellaan